torstai 20. syyskuuta 2012

Niin pienestä kiinni


"On parempi sytyttää kynttilöitä
kuin kirota pimeyttä.
On parempi istuttaa siemeniä
kuin syyttää maata.

Maailma tarvitsee kaiken voimamme,
rakkautemme ja energiamme,
ja jokaisella meistä on jotain annettavaa.
On vain löydettävä se ja käytettävä sitä,
löydettävä ja annettava pois.

Voimme olla valoja toisillemme
ja toistemme loisteessa
näemme tien.
Jokainen meistä on siemen,
hiljainen lupaus,
ja aina on kevät."
-Merle Shain

Tänäänkin olen saanut hurjasti valoa päivääni. Luulisin, että olen sitä myös loistanut vastavuoroisesti otettavaksi, nautittavaksi ja toivottavasti myös jatkokäyttöön jalostettavaksi. Niin pienen pienet asiat ja tapahtumat voivat saada valon loistamaan, joten miksemme siis tekisi enemmän sen eteen, että lähellämme olevilla ihmisillä olisi mukava olla samassa paisteessa.

Aurinko on kullannut sieluni ja valaissut eloni ja oloni. Aivan hurjan huikean onnellinen olotila. Toivottavasti tämä vain jatkuu ja jatkuu niin, että siitä riittää paljon myös muille annettavaksi.

 Tässä pari pientä minua ilahduttanutta tapahtumaa teillekin kerrottuna. Eräs pieni herra oli isänsä kanssa työpisteeni lähellä ja tämä pienokainen katsoa tapitti ihanilla silmillään minua herkeämättä pienen hymyn kera. Isä yritti saada poikaansa liikkumaan ja mukaansa, mutta tämäpä pieni herra ei halunnut liikahtaakkaan. Halusi kuulemma sanoa minulle hei. Minulla oli kyllä toisen asiakkaan palvelu vielä hiukan kesken, mutta uskoin, että ei hän varmaan pahastu, jos muutaman sanan vaihdan tämän pienen ihmisen kanssa, että isäkin saa rauhan ja voi poikansa kanssa jatkaa ostosten tekoa. Tänään tämä samainen poika tuli taas luokseni ja kun kehuin hänen hienoa pipoaan, hän kertoi pienellä äänellään, että palturiin. Isä sitten suomensi, että parturiin ollaan menossa. Minä niin rakastan noita pikkuihmisiä ja kai heistä osa sen tuntee, kun tunnen, että tykkääminen on molemminpuolista:) On joskus käynyt niinkin, että minun kassajononi on pisin, mutta ei auta vanhemman, kun pienokainen päättää, että nyt mennään tuon tädin kassalle. Tuon kaiken eteen en ole muuta tehnyt kuin hymyillyt lapsella ja tervehtinyt häntäkin. Niin pienestä kiinni, mutta saan kuitenkin palkaksi niin paljon!!

Tosi kiva, että teitä lukijoitakin on taas tullut muutama lisää! 

Valoisaa ja hippasen vallatonta oloa Sinullekkin!

5 kommenttia:

  1. Voi kun ihana tarina !
    Minä myös tykkään noista pikkuisista.

    Olin myös tänään niin otettu, kun nuorimmainen meidän luokalla sanoi, kun Päivi meinasi häntä alkaa lukemaan opettaa : minä haluan että anneli lukee mun kanssa :)
    On ihanaa kun vanhakin kelpaa ja on suosittu !!!

    Oikein mukavaa loppuviikkoa !

    VastaaPoista
  2. Hymyllä valloitetaan etenkin pienten sydämet. Minullakin on lahja tulla toimeen lasten kanssa ja lapset sen kyllä vaistoavat. Näin on ollut lapsesta asti ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kiinnitän huomioni lapsiin.

    Ihana tarina, se toi valoa minunkin päivääni.Ei anneta syksyn lannistaa, aina löytyy valoa, jos niin haluaa.

    VastaaPoista
  3. Omista lapsistani olen sen huomannut,että äkkiä vaistoavat aikuisen,johon voi luottaa:)Pienestä pitäen...<3 Ja se on niin suloista katsella,valoa päiviini saan joka päivä pienistä,kirkkaista,viattomista silmistä...

    VastaaPoista
  4. Hieno tarina. Olen yrittänyt pitää mielessäni hyvän ohjeen: kehu lapsi päivässä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanaiset kommenteistanne! Pienet lapset taitavat tosiaan omata taidon nähdä kuka heistä pitää:) Ihania naperoita!

    VastaaPoista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!