lauantai 13. huhtikuuta 2013

Ethän ole oman elämäsi norsu


"Kun olin pieni, olin ihastunut sirkukseen. Kaikkein eniten pidin sirkuseläimistä. Erityisesti huomioni kiinnittyi norsuun ja myöhemmin sain tietää, että se oli muidenkin lasten suosikkieläin. Esityksen aikana valtavan kokoinen eläin oli epätavallisen painava, kookas ja voimakas...Esityksen jälkeen ja myös ennen areenalle tuloa se oli kuitenkin aina kiinnitettynä pieneen maahan työnnettyyn keppiin, joka oli ketjulla kiinni norsun jalassa.

Keppi oli kuitenkin vain pienenpieni puupala, joka oli upotettu muutaman senttimetrin syvyyteen maahan. Ja ketju olikin paksu ja luja, minusta oli selvää, että jos eläimellä kerran oli riittävästi voimaa irroittaa puu juuriltaan, sen olisi myös helppo vapautua ketjusta ja paeta.

Asia oli todella arvoituksellinen.
Mikä pakottaa norsun paikoilleen?
Miksi se ei pakene?

Kun olin viisi- tai kuusivuotias, luotiin vielä siihen, että aikuiset tietävät kaiken. Niinpä kysyin norsun arvoitusta opettajalta, vanhemmilta ja sedältäni. Joku heistä selitti minulle, että norsu ei paennut, koska se oli kesytetty.

Silloin esitin ilmeisen jatkokysymyksen:Jos se kerran on kesytetty, miksi se sitten on kahlittu paikoilleen?
En muista saaneeni mitään johdonmukaista vastausta. Aika kului ja unohdin norsun ja ketjun arvoituksen. Se tuli mieleeni vain silloin, kun tapasin muita, jotka olivat joskus pohtineet samaa. Muutama vuosi sitten minulle selvisi, että onnekseni joku oli ollut riittävän viisas löytääkseen vastauksen.

Sirkusnorsu ei karkaa, koska se on ollut kiinnittettynä samanlaiseen keppiin siitä lähtien kun se oli hyvin, hyvin pieni.

Suljin silmäni ja kuvittelin puolustuskyvyttömän vastasyntyneen norsun keppiin kiinnitettynä. Olin varma, että pieni norsu veti, kiskoi ja hikoili yrittäessään päästä vapaaksi. Koska se ei ollut vielä voimakas, se ei onnistunut. Keppi oli sille liian kova vastus.  

Kuvittelin miten se nukahti uupuneena ja miten se seuraavana päivänä jatkoi yrittämistä, ja seuraavana, ja seuraavana. Kunnes eräänä päivänä, eräänä elämänsä kammottavana päivänä, eläin hyväksyi voimattomuutensa ja alistui kohtaloonsa.

Sirkuksessa näkemämme valtavan kokoinen ja voimakas norsu ei pakene, koska se raukka luulee, ettei pysty.
Voimattomuus, jota se tunsi vähän syntymänsä jälkeen, on kaivertunut sen muisiin.
Ja pahinta on, ettei se ole koskaan yrittänyt kyseenalaistaa muistoaan toden teolla.
Koskaan, koskaan se ei ole kokeillut voimiaan uudelleen..."

Jorge Bucay:Kuuntele tämä tarina

Kuinka monta tuollaista kokemusta kannammekaan sisällämme? Uskottelemme itsellemme, että emme voi emmekä osaa, emme nyt emmekä tulevaisuudessa. Tuollaiset ajatukset pitää heittä romukoppaan ja iskostaa päähänsä uudet ajatukset: minä opin ja osaan. Sitä kautta voimme onnistua kun ohjelmoi mielen ja ajatukset uudelleen ja opettelee täydellä innollaan ja sydämellään ja uskoo itseensä.


Sitä ei koskaan tiedä mitä saakaan saaliiksi, kun heittää kielteiset ajatukset taivaan tuuliin ja luottaa itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa. Koko mahdollisuuksien maailma on avoimena.

"Siinä, mitä Jumala on luonut, ei ole mitään väärää.
Hämäryys ja kärsimys ovat vain omassa mielessämme..."
-Ramana Maharshi

Voimaannuttavaa viikonloppua!

7 kommenttia:

  1. Olen miettinyt joskus samaa. Miten meille jää tapoja koko elämämme ajaksi vauva-ajoiltamme. Kerron elävän esimerkin. Olen syntynyt vuonna -57, jolloin lapset laitettiin tiukkoihin kapaloihin. Olen kulkenut koko elämäni takki auki, koska muuten tukehdun. En osaa pitää kaulaliinaa, koska tukehdun, en voi nukkua peiton alla, vaan toinen jalka pitää aina olla peitteen ulkopuolella. Minulla ei tietenkään voi olla yöllä sukkia jalassa, koska tukehdun. Minulla on kapaloneuroosi, samoin kuin tuolla norsulla ketjuneuroosi, minä sentään yritän muutosta takki auki ja jalat tiukasti 10 cm maanpinnan yläpuolella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs olekkaan ennen lukenut kapaloneuroosista, mutta erittäin hyvin nuo kuvaamasi oireet siihen sopivat. Hyvät on muutostavat oireiden himentämiseen!

      Poista
  2. Viisasta pohdintaa, vapautumisen ensiaskel tapahtuu mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma ajatus ja mieli ovat monen solmun avaamisessa avainjuttuja.

      Ihanaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  3. Voi kamalaa on norsun elämä kun ne alistetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaistakaan ei välttämättä ole oikein tullut ajatelleeksi, että miksi se norsu tosiaan on sen pienen tolpan ja ketjun päässä niin rauhallinen.

      Mukavaa alkavaa viikoa!

      Poista
  4. Blogissani on sulle haaste! =)
    http://hiippatossu.blogspot.fi/2013/04/11-asiaa-blogihaaste.html

    VastaaPoista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!