lauantai 29. kesäkuuta 2013

Oman majakan suojissa


"Kun katson rumuutta, näen vain kauneutta.
Kun olen kaukana kotoa, näen vanhoja ystäviä.
Kun kuulen melua, kuulen sen sijaan punarinnan laulavan.
Kun olen väkijoukossa, tunnen vuorten rauhan sisälläni.
Talven surkeassa kylmyydessä muistan vain kesäni ilon.
Öisessä yksinäisyydessäni hengitän vielä kiitollisuuteni päivää."

Navajo-intiaanien rukous

Sisäisen rauhan myötä oppii käsittelemään omia tunteitaan ja mielenliikkeitään. Oppii ymmärtämään kokemuksiaan ja muistojaan ja käyttämään niitä mahdollisimman tehokkaalla tavalla oman itsensä hyväksi. Kannattaa olla oman merituulensa suojassa...


...omassa majakassaan. Tämä minun yksi majakoistani on kirpparilöytö ja en voinut tätäkään vastustaa juuri näiden pienien yksityiskohtien takia. Esittelen tämän joku kerta Muruselle. Nähtäväksi jää innostuuko hän näistä pienistä ovista ja luukuista yhtälailla kuin mumminsa. Tästä majakasta tulee mieleeni Kauko Käyhkön "Kalastaja-Eemelin valssi".

 "Oleellista kaikessa kauniissa taiteessa,
kaikessa upeassa taiteessa, on kiitollisuus."
-Friedrich Niezsche

Majakan ovet ja ikkunat ovat auki näin lämpänä kesäiltana.

Kuvaa eilisillan puuhistani "majakkani" parvella ja sinne taidan taas mennä niin kauaksi aikaa kuin kynttilänvalossa näkee virkata ja myös nauttimaan jäätelöstä kera mansikoiden ja kinuskikastikkeen.

Kesäisen suloisia hetkiä Sinullekkin!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Tunteita herättävä ihmislaji


"Saadakseni läheisiä ystäviä, minun on
annettava kutsu maailmaani, annettava itsestäni
ja tarjottava sisäisistä aarrearkuistani.

Pidettävä sekä sydän että mieli avoimina.
En saa heti arvostella ja tuomita,
vaan minun on avauduttava uusille
tuntemisen ja kasvamisen mahdollisuuksille.
Ajateltava suuresti ja avoimesti,
sydämellä!

Uskallettava katsoa maailmaa hyvänä paikkana.
Paikkana jossa ystävyys voi itää ja kasvaa.
Unelmien ja rakkauden paikkana.

Vaan en saa unohtaa sulkea ovia tarvittaessa.
Minun on huolehdittava talostani ,
hoitaa, korjata ja pitää kunnossa.

Jos pystyn asettamaan rajoja, avoimuudesta
tulee todellinen ystävyyden ja rakkauden mahdollisuus.

Koska vasta kun todella olemme päässeet sisälle jonkun luokse,
nähneet kaikki huoneet ja saaneet istahtaa juttelemaan sisällä,
voimme perinpohjaisesti rakastaa häntä."
-Carolina Gårdheim 

Olen kokenut yllätyksiä ystävyysrintamalla, useimmiten hyviä sellaisia. Silloin kun on ollut kyse jostain muusta kuin hyvästä, kyse on ollut mitä luultavimmin kateudesta. Tosi ystävyyden rinnalla kaikki on mahdollista, myös anteeksianto.

 

Aidan toisella puolen sanotaan ruohon olevan vihreämpää, mutta todellisuudessa ja käytännössä näin ei taida olla kuin aniharvassa tapauksessa. Kaikenlaisissa ihmissuhteissa tulee niitä hankalia hetkiä ja joskus ne suhteet päättyvät ylitsepääsettömiltä tuntuvien vaikeuksien edessä. Mahdollisesti ajatusmaailmat eroavat niin paljon jossain itselle tärkeässä asiassa, että yhteydenpito vähenee ja lopulta kuihtuu pois, mutta lohdutuksena voin kertoa, että uusia ystävyyksiä tulee tilalle. Ehkä entistä luontevampia ja ilon aiheita antavimpina.

Sain hienon kommentin tänään orastavan ystävyyden teemoilta. Lopputulos oli päätelmä, että minussa oleva se pienenpieni osa karjalaista luonnetta pyrkii vahvasti esille ja hänen mielestään sillä hyvällä tavalla. Harvemmin enää tässä iässä kohtaa tällaisia ihmisiä, jotka ääneen kertovat sinusta suoraan jotain mukavaa. Olen erilainen aikuinen nainen, en muottiin valettua kipsiä, vaan elävää ja tunteita herättävää ihmislajia. Toinen tykkää, toinen ei. 

Sovitaan, että jokainen saa olla sellainen kuin on, sillä siinähän se elämän yksi rikkaus piilee, että olemme erilaisia tapoinemme, päähänpinttymiemme ja ulosantimiemme kanssa, kunhan muistamme olla loukkaamatta tahallisesti kanssakulkijoita.

Huisin mukavaa alkavaa loppuviikkoa!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ikiliikkuja



"Pisara on kuin kyynel. Sekin on elämän merkki.
Vain sen silmänurkasta, jonka sisällä on elämää,
tunteita ja tahtoa, puristuu kyynel.
Katkeran suolainen pettymyksen tai surun, eron ikävän kyynel.
Muistojen pehmeä tai ilon makea pisara.

Joskus kyynel vuotaa poskelle siitä jäästä,
joka sisimmässä sulaa.
Silloin kimmeltää toistenkin silmissä.
Ja silloin itkevät ilosta taivaan enkelitkin."

-Jukka Paarma: Elämä on kuin ruoho

Minun sisälläni on tämän runon mukaan paljon kaikkea tuota, sillä kyynel vierähtää silmäkulmaan milloin mistäkin. Ilosta, pettymyksestä, surusta , liikutuksesta, rakkaudesta ja mahtavista hetkistä, joiden tietää olevan ainutkertaisia jo siinä ja sillä hetkellä.


Pilatestunnilla sain ensiherätyksen pallojumppaan ja nyt kirpparilla tuli vastaan kyseinen kirja. Muutamia juttuja kirjasta olen jo kokeillut ja etenkin alaselän venytykseen tämä pallo on aivan mahtava apuväline.


Selatessani erästä kirjaa, silmiini osui lause: "Muista, että menneisyytesi on opettanut sinulle vääriä asioita, elleivät ne ole tuoneet rauhaa ja onnea." Älä siis arkaile luopua uskomuksista, jotka eivät ole edistäneet omaa mielenrauhaasi.


Samoin on tekemieni asioiden suhteen omaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyen. Ne tavat on unohdettava ja hankittava parempia ja tuloksellisempia tilalle, kun vanhat jutut eivät vaan enää toimi. Jos kivut ja säryt valtaavat elämää, silloin on mietittävä uudelleen, mitä voi ja mitä kannattaa tehdä sen takia, että ne eivät ainakaan lisääntyisi ja parhaassa tapauksessa niistä pääsisi eroon kokonaan.  Itse teen ainakin kaikkeni, että vältyn ikäviltä seurauksilta oman kuntoni suhteen, kun kuitenkin niitä rajoituksia liikunnan suhteen on asetettu.

 Elämääni on palannut tennis. Prinsessan kanssa olemme harjoitelleet muutaman kerran viikossa ja nyt aletaan jo osua silloin tällöin palloonkin sen verran, että saadaan pientä pelin makua pallottelulla. Ihan alkumetreilä siis ollaan, kun en ole vuosikausiin ottanut mailaa käteeni, mutta tosi hauskaa meillä on ja se onkin yksi hieno juttu liikunnan harrastamisessa. Saa iloisen mielen ja tekee kroppansakin eteen jotain kehittävää.

Mukavia lomapäiviä monelle ja muille sitten kivoja tähtihetkiä päiviin!

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Koivujen lumoa




"Päivän kiireet kuihtuvat
yksi kerrallaan,
kuistin tuolivanhus
käy narahtelemaan.
Metsän hento raja hiipuu hiljalleen,
illan lumous käy sisään sydämeen.
Taivas täysi kultaa ja pilvet purppuraa,
ilo hiipii luokse, kättä koskettaa."
-Sinikka Svärd:Taivas täysi kultaa 

Istuin  juhannusaattona lapsuuden kotini pihamaalla keinuvanhuksessa, joka narahteli ja kunnolla. Pientä rasvan puutetta, mutta kuitenkin jotenkin niin kotoisan oloista sen kitinän kanssa oli siinä keinahdella. Samalla oli hieno hetki oikein keskittyä ympärillä olevan luonnon vihreyteen ja kauneuteen, taivaan sinisyyteen ja ympärillä oleviin ihmisiin. Naurua, levollista oloa ja muisteloita menneistä juhannuksista.

 Elämässäni ei ole tainnut olla kuin yksi juhannus, jolloin en ole piipahtanut äitini luona ja se oli vuonna 1985, kun vietin sen ajan Mallorcalla. Juhannusaattona kun silloin soitin kotiin, täällä oli satanut oikein kunnolla ja oli ollut lämpöä ihan muutama aste. Silloin tuntui, että taidankin olla oikeassa paikkaa keskellä juhannussäätä, mutta vieraassa maassa.


Pihapiirissä oleva saunamökki, joka ei ole ollut varsinaisessa käyttötarkoituksessaan vuosikymmeniin, mutta itse rakennus on kuitenkin siistissä kunnossa. Äitini on viherpeukalo eli kukkia ja kasveja on runsaasti. Tätä mökkiä ne somistavat kauniisti, etenkin silloin kun nuo oikealla puolen olevat kukat  ovat loistossaan. Se aika on vielä edessäpäin.

Saunamökin toisen päädyn päätytiilien alla asuu tälläinen asukki. Siellä hän katonharjalla tepasteli terhakkaana välillä käyden kodissaan ja tullen toiselta puolen kattoa taas ulos. Hauskanen kaveri.


Äitini näytti myös grillauskatoksen seinällä olevaa kukkaruukkua, johon  lintu oli rakentanut hienon pesän. Pesässä oli ollut viisi munaa, joista yksi oli hävinnyt ykskaks ja myöhemmin kaikki. Lopulta he olivat löytäneet emon kuolleena lähistöltä ja munatkin olivat sitten joutuneet jonkun toisen linnun hyökkäyksen kohteeksi. Pesä on kyllä rakennettu tosi hienosti, kuva ei taaskaan tee oikeutta sille järjestelmällisyydelle mitä lintu on noudattanut tätä rakentaessaan.


Koivut kuuluvat juhannukseen ja viime kesänä ostamani Vallilan verhot pääsivät taas ikkunaan. Halkaisin verhon ja nyt ikkunan molemmilla puolin on puunrunko oksineen. Tosi hieno oivallus kankaan suunnittelijalta painaa kangas näin, että sen saa myös hienosti hyödynnettyä tälläkin tavalla. 

Aurinkoista keskikesän juhlan jatkoa!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Paljon on vielä oppimatta


"MITÄ ELÄMÄ ON OPETTANUT
•  Olen oppinut, että toisinaan ihminen kaipaa vain kättä joka tukee ja sydäntä joka ymmärtää.
•  Olen oppinut iloitsemaan siitä, etten ole saanut elämältä kaikkea sitä mitä olen toivonut.
•  Olen oppinut, että elämästä tekevät ihmeellisen kaikkein yksinkertaisimmat arkiasiat.
•  Olen oppinut, että kovimmankin panssarin takana on ihminen, joka tarvitsee arvostusta ja välittämistä.
•  Olen oppinut, ettei maailmaakaan luotu yhtenä päivänä.
Miksi kuvittelen itse pystyväni siihen?
•  Olen oppinut, että ne jotka eivät piittaa todellisuudesta,
eivät koskaan muuta sitä.
•  Olen oppinut, että haluamme kaikki onnistua, mutta
elämäntaito ja sisäinen voima hankitaan vuorelle kiivetessä."

Paljon olen oppinut, paljon on vielä oppimatta. Onnekseni olen omaksunut asenteen, että joka päivä oppii jotakin. Joskus se on uutta ja yllättävää, joskus joutuu oppimaan toistuvasti  virheestään,mutta toivottavasti oppi joskus menee perillekkin.


Aurinkoista juhannusviikkoa!
 

 

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Tarkkailijan roolissa


"Minä rakastan 
yhteisen kokemustemme muistoja.
Onnen ja tuskan hetkissä
minusta on tullut se ihminen,
joka nyt olen ja joksi alati tulen.

Muistot ovat aarre,
jota en tahdo aliarvioida,
vaikka tuo aarre ei loistakaan
monen mainostetun seikkailun
ja rakastumisen lyhytikäisyyden lailla."

-Ulrich Schaffer:rakastan...ja maailma avautuu 

Elämässä on hetkiä, jolloin on mahtavaa huomata omaavansa vapautta, että voi seurata asioita vain sivusta. Voi hellittää hallintaa ja vain olla tarkkailijan roolissa. Muistot omasta menneisyydestä auttavat myös huomioimaan erilaisia tunnetiloja ja mahdollisia ratkaisujen lopputuloksia. Arvailla mielessään miten tässä tapauksessa ehkä käy ja mitä seuraavaksi voisi olla edessä. Vähän kuin romaania lukisi, mutta tapahtumat ovatkin ihan tosielämästä. 

Ihan pienet lapset ovat omia peilikuviaan ja aivan mahtavia tarkkailijoita.  Ensimmäisiä kertoja peilin edessä ollessaan he vilkuttavat iloisesti siellä näkyvälle lapselle. Mielenkiintoista olisi tietää, millä hetkellä he ymmärtävät että se olen ihan minä itse, joka siellä peilissä vilkuttaa. Ehkä he ymmärtävät heti, ehkä ei.



Olen ihan unohtanut hehkuttaa uutta kassiani! Sain tyttäriltä tämän kauniin Marimekon hopeamitalikassin. Se onkin ollut jo ahkerassa käytössä, sillä tästä tuli nyt oikea kesäkassini ja talvella sen saa pieneen tilaan toiseen laukkuun, joten oikea hyötykassi. Kassi on saanut ansaittua huomiota, joten tuntuu joku muukin pitävän tästä kesäisestä kuosista.


Kirpparireissulta tänään löytyi tällaiset aarteet: Täydelliset naiset, ensimmäinen tuotantokausi tulevien syksyisten sadeiltojen viihdykkeeksi. Ruskeasävyiset kauniit helmet olivat ihan heti varma valintani. Kuva nyt ei tee täysin oikeutta helmien kiillolle ja loistolle.

Kiva huomata, että teitä lukijoitakin on tullut muutama lisää. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte!

Ihmiset haluavat rauhaa, joten toivottelen rauhaisan viihdyttävää viikonloppua kera auringon.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Suosikkijuttuja


"Yksikään ulkopuolisen maailman henkilö tai voima ei ole verrattavissa sinun sisimmässäsi piilevään voimaan. Etsi sisälläsi olevaa voimaa, koska se tietää, mikä on paras tie sinulle."

-Secret:Päivittäisiä elämänohjeita Elämä on aikamoista palapeliä välillä, mutta aina ne sopivat osaset jostain löytyvät itsekullekkin. 

Kuvassa on suosikkipelini Blokus.


Ananaskirsikat ovat sitten taas suosikkimarjojani tällä hetkellä. Moni vierastaa näiden marjojen ulkonäköä, kun marjat ovat peittyneet harsomaisella kuorellaan, mutta suosittelen kokeilemaan. Voit yllättyä positiivisesti makujen sinfoniasta!


Olohuoneen siistimisen ajatuksen innoittamana eksyin kangaskauppaan ja siellä tarjoushyllylle, josta bongasinkin aikamoisen löydön. Vallilan lila-harmaasävyistä verhokangasta 5E metri, joten edullisesti sain uutta piristystä olohuoneeseen. Tykkään valtavasti. Nyt saa juhannus tulla olohuoneeseenkin. Avonaista ovea vasten kankaan kuvio tulee kauniisti esille, jonka vieraatkin ovat huomanneet.

Onnimaista oloa itsekullekkin säädylle!


lauantai 8. kesäkuuta 2013

Vapaus ja sen käyttö


"Kun osaan kannustaa ja arvostaa itseäni,
minun ei enää tarvitse saada toisten
hyväksyntää tai kehuja.

Silloin ei ole yhtä suuri riski
että teen asioita ensisijaisesti
jotta saisin kunnioitusta toisilta. 
Silloin ei ole yhtä suuri riski että kadotan
tieni jatkuvasti pyrkiessäni olemaan toisille mieliksi.
Silloin ei ole yhtä suuri riski että teen itselleni haitallisia
asioita kun minulle on huutava tarve
saada hyväksyntää.

Kun pystyn itse sanomaan: Olen hyvä,
riitän, kelpaan, olen rakastettu omana itsenäni
-silloin minun ei enää tarvitse tehdä mahdottomia
kuullakseni sen muilta.

Vasta silloin voin tehdä sen mistä sydämeni puhuu 
ja olla se joka alun perin olin.

Vasta silloin voin alkaa elää elämääni
sellaisena kuin se oli tarkoitettu.

Vasta silloin olen täysin ja oikein vapaa."

-Carolina Gårdheim:Vapaus 

Sopiva määrä itsekunnioitusta ja myös itsekuria pitää ihmisen aisoissa oikeassa suhteessa elämään. Kaikelle ei tarvitse korvaansa lotkauttaa, sillä jossakin elämän tilanteessa niitä itsekunnioituksen viejiä vaan on olemassa ympärillä. Herkkänä hetkenä he voivat hetkellisesti päästä ns. pään sisään, mutta yhtä nopeasti heidän sanomansa sanat pitää saada sieltä myös pois ja se ei ehkä onnistu ilman tervettä itsekunnioitusta ja oman itsensä arvostamista. Ajatuksillamme on niin hurja valta ja voima, että aivoissa ei kannata miettiä kauheasti negatiivisia asioita itsestä tai muistakaan.


Sormus, jonka sain joskus seurusteluaikoina Prinsessan isältä, hävisi silmistäni pariksi päiväksi. Otan aina illalla kaikki korut pois, joten tiesin noin suurinpiirtein missä huoneessa sormus on. Surukseni löysin tämän sitten kierineenä oven ja karmin välistä rusentuneena ja poikkimenneenä. Pitänee tämä pikkurillisormus jossain vaiheessa korjauttaa, sillä romukullaksi tätä ei kannattunut myydä, sillä kysyin kyllä siitäkin arvioin: 15 euroa. Sormus on arvokkaampi sormessani kuin myytynä tuolla tavoin. 

 
Mummin Muruselle löytyneitä somistuksia kirppareilta. Farkkuhame vajaat kaksi euroa ja paita eurolla.


Tämä suloinen nallukka eli herra Karhu muutti Mummilaan kirpparilta. Ajattelin kutoa hänelle villapaidan joku hetki Murusen iloksi ja ihmetykseksi.

Aurinkoista oloa ja eloa!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Mahtavat yrtit


"Olet hyvä ja lempeä sana
pimeänä päivänä
ja luja kädenpuristus
kun olen onnistunut.
Olet hiljainen katse
syvän surun viiltäessä.
Ole hilpeä virnistys
ja hytkyvät hartiat
silloin kun ei saisi 
missään nimessä nauraa.
Olet hölmö vitsi
tai täysin asiaton huomautus
kesken tylsän
ja virallisen kokouksen.
Olet osa elämääni
nyt ja aina,
iloni ja aurinkoni."

-Sinikka Svärd:Iloni ja aurinkoni 

Myötätuntoista eläytyjää, huumoria, leikkimielisyyttä, iloa ja aurinkoa täynnä olevaa ystävää on kiva tavata. Tieto, että sellainen ihminen on omassa elämässä, antaa jo aikamoisen paljon kiitettävää joka päivästä. Tuki ja turva, sielunkumppani, olkapää johon voi nojata ikävän tunteen kohdalla. Ihminen, joka osaa iloita ilman kateutta onnenhetkistäni. Toivottavasti olen vähänkin samanlainen heille.


Tomaatit kasvavat kohisten partsilla. Oli aivan mahtavuutta eilen huomata, että  kasvi antaa näin runsasta satoa jo parin viikon hoidon jälkeen.


Uutena kokeilukohteena on stevia ja mansikkaminttu. Ystävän kanssa eilen partsilla istuessa nautimme lehdet kummastakin. Stevia tosiaan maistuu makealta, joten on varmasti lupausten mukainen makeuttaja. Laihduttajat voivat tätä nauttia makeanhimoonsa. Tuosta linkistä löysin hienoja vinkkejä kuivattamiseen ja talvehtimiseen.

 Mansikkamintusta emme kumpikaan saaneet mansikan makua suuhumme, vaan pelkästään mintun aromia. Ehkä luulin vain ostaneeni mansikkamintua, vaikka kyllä lehtiä nuuhkaistessa mieto mansikan tuoksu nenään tarttuu.



Eiliseltä kirpparireissulta tarttui vaikka ja mitä mukaani, joista nyt esittelen tässä pari ostamaani juttua juuri parveketta ajatellen. Tämä herkullisen oranssinkeltainen suojaruukku pääsee väripilkuksi jonkun uuden yrtin seuraksi. Tänään siis puutarhamyymälään etsimään ainakin yhtä uutta hoidettavaa.


Romanttinen seinäkello löysi paikkansa parvekkeellani. Ystäväni eilen huomioi, että nyt on tunnelma kuin laulussa " Tango pelargonia". Kieltämättä kotoinen tunnelma, kun käsiini tulee vielä kudin ja istun siellä kasvien keskellä :)


 Yrttejäni vartioi hyväntuulinen haltija toivoen mahtavaa kasvukautta!

Virkistävää sunnuntaita!