sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ikiliikkuja



"Pisara on kuin kyynel. Sekin on elämän merkki.
Vain sen silmänurkasta, jonka sisällä on elämää,
tunteita ja tahtoa, puristuu kyynel.
Katkeran suolainen pettymyksen tai surun, eron ikävän kyynel.
Muistojen pehmeä tai ilon makea pisara.

Joskus kyynel vuotaa poskelle siitä jäästä,
joka sisimmässä sulaa.
Silloin kimmeltää toistenkin silmissä.
Ja silloin itkevät ilosta taivaan enkelitkin."

-Jukka Paarma: Elämä on kuin ruoho

Minun sisälläni on tämän runon mukaan paljon kaikkea tuota, sillä kyynel vierähtää silmäkulmaan milloin mistäkin. Ilosta, pettymyksestä, surusta , liikutuksesta, rakkaudesta ja mahtavista hetkistä, joiden tietää olevan ainutkertaisia jo siinä ja sillä hetkellä.


Pilatestunnilla sain ensiherätyksen pallojumppaan ja nyt kirpparilla tuli vastaan kyseinen kirja. Muutamia juttuja kirjasta olen jo kokeillut ja etenkin alaselän venytykseen tämä pallo on aivan mahtava apuväline.


Selatessani erästä kirjaa, silmiini osui lause: "Muista, että menneisyytesi on opettanut sinulle vääriä asioita, elleivät ne ole tuoneet rauhaa ja onnea." Älä siis arkaile luopua uskomuksista, jotka eivät ole edistäneet omaa mielenrauhaasi.


Samoin on tekemieni asioiden suhteen omaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyen. Ne tavat on unohdettava ja hankittava parempia ja tuloksellisempia tilalle, kun vanhat jutut eivät vaan enää toimi. Jos kivut ja säryt valtaavat elämää, silloin on mietittävä uudelleen, mitä voi ja mitä kannattaa tehdä sen takia, että ne eivät ainakaan lisääntyisi ja parhaassa tapauksessa niistä pääsisi eroon kokonaan.  Itse teen ainakin kaikkeni, että vältyn ikäviltä seurauksilta oman kuntoni suhteen, kun kuitenkin niitä rajoituksia liikunnan suhteen on asetettu.

 Elämääni on palannut tennis. Prinsessan kanssa olemme harjoitelleet muutaman kerran viikossa ja nyt aletaan jo osua silloin tällöin palloonkin sen verran, että saadaan pientä pelin makua pallottelulla. Ihan alkumetreilä siis ollaan, kun en ole vuosikausiin ottanut mailaa käteeni, mutta tosi hauskaa meillä on ja se onkin yksi hieno juttu liikunnan harrastamisessa. Saa iloisen mielen ja tekee kroppansakin eteen jotain kehittävää.

Mukavia lomapäiviä monelle ja muille sitten kivoja tähtihetkiä päiviin!

5 kommenttia:

  1. Mulla kävi niin, kun viime syksynä sairastuin, etten pitkiin aikoihin juuri liikkunut, kun en pystynyt enää käymään kävelylenkeillä enkä polkemaan kuntopyörää samalla teholla ja samaa aikaa kuin ennen sairastumista. Sitten tajusin, että mun täytyy laatia kokonaan uudet tavat liikkua, muutamia minuutteja kerrallaan, koska pidempään en pysty enkä jaksa. Nyt on taas voimat vähentyneet ja liikunta tuntuu raskaalta, joten taitaa olla taas aika muuttaa jotain kuntopyörän asetuksissa. Kunhan ei vaan liikkuminen lopu, vaikka toisen puolen raajoissa ei olekaan enää voimaa. Sama tietysti pätee kaikkeen muuhunkin tekemiseen: elämä on jatkuvaa muutosta, ja koko ajan täytyy olla valmis sopeutumaan ja tekemään tarvittavia muutoksia.

    Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. leenuliini23. kesäkuuta 2013 20.41

      Silloin kun tulee tuollaisia takapakkeja, osaa myös arvostaa niitä hetkiä, kun liikkuminen taas onnistuu. Pienilla harppauksilla vaan eteenpäin!

      Kiitos Mari! Samoin Sinulle!

      Poista
  2. Ihanat kyynelajatelmat, niitä on tääälläkin vuodateltu, kun pappan hautajaisissa oltu, vaan muistot ovat ikuisia. Mukavaaja aurinkosita viikon jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  3. Voihan kyynel. Välil kyl tuntuu, ettei sen tarttis ihan aina niin yllättäin ja nopeesti tulla. Alkaa ihan ääni värisee, kun pitäis sanoa jotain hienoa. Nimim. muutamankin kerran nolostunut.

    VastaaPoista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!