maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kolmastoista kertomus


"Kaikkien elämässä tulee ajoittain hetkiä, 
jolloin sisäinen tulemme uhkaa hiipua.
Toinen ihminen saa liekin taas leimahtamaan,
ja meidän tulisi olla kiitollisia kaikille niille ihmisille,
jotka saavat tulemme taas palaamaan."
-Albert Scweitzer'

Ystävät ovat tässäkin asiassa avainasemassa, perhe tietysti myös. Tuttavat, puolitutut, jopa aivan vieraatkin ihmiset kuuluvat tähän joukkoon. Huikeita hetkiä huomata, että sisäinen palo kasvaa ja lisääntyy milloin mistäkin syystä.





 Diane Setterfield:Kolmastoista kertomus
Kirpparilla huomioni kiinnittyi kauniiseen kansikuvaan.  Takasivun yksi arvostelu sai mielenkiintoni heräämään ja ei turhaan. Tämä kirja vei niin minut mukanaan, ettei ole todellistakaan. Tiedonhalua, pienoista jännitystä, ihmiskohtaloiden yhteenlimittymistä. Erään suvun tarinaa, josta ei lukiessa osaa ollenkaan aavistaa, että miten tämä tarina oikein päättyykään. Kuka on kuka ja miksi joku teki niin kuin teki.
Jos kirja tulee jossain vastaan, kannatan ehdotttomasti lukemista.

Katkelma kirjasta:
"Neiti Winter, kertokaa minulle totuus." Mikä pyyntö se sellainen on? Monet ovat keksineet ovelia strategioita houkutellakseen minut kertomaan. Sellaiset ansat huomaan jo kaukaa, mutta entä tämä?
Hupaisaa. Mitä hän oikein odotti?
Hyvä kysymys. Mitä hän odotti? Hänen silmissään kiilsi kuumeinen tarkkaavaisuus. Hän tutki minua hellittämättä. Etsivästi. Mietteliäästi. Hänellä oli mielessään jotain hyvin erityistä, olin siitä varma. Hänen otsansa oli kostea hiestä. Ehkä hän oli tullut kipeäksi. Kertokaa minulle totuus, hän pyysi.
Koin sisälläni oudon tunteen: kuin menneisyys olisi herännyt eloon. Kuin jokin aiempi elämä olisi läiskähtänyt vatsassani, nostattanut vuoksen suoniini ja pannut viileät laineet huuhtomaan ohimoitani. Kauhistuttvaa kiihtymystä. Kertokaa minulle totuus.

-----

Tarinoiden kertominen johtaa lopulta totuuteen, yllättävään sellaiseen. Sellaiseen jota en olisi ihan heti osannut ajatella, mutta kun totuus tuli ilmi, koko kirja sai erilaisen piirteen. Mieleenpainuva lukukokemus, jollaista ei ole pitkään aikaan ollutkaan. Tämä kirja tulee varmasti vuosien varrella luettua toiseen, jollei jopa kolmanteenkin kertaan. 

Kotiopettajattaren romaani, Humiseva harju ja Rebekan perillinen tulivat nyt listaukseen kirjoista, jotka haluan lukea uudelleen tai ensimmäistä kertaa. Muistaakseni tuo Kotiopettajattaren romaanin olen lukenut nuorena tyttösenä, mutta noista kahdesta muusta minulla ei ole lukumuistikuvaa.  Nämä kirjat ovat samantyyppisiä kuin tämä nyt lukemani kirja takasivun tekstin mukaan.  

Hyviä lukuhetkiä Sinullekkin valitsemasi kirjan parissa!