maanantai 24. marraskuuta 2014

Kiitos - tärkeä sana


"On mahdotonta tuntea surua tai mitään negatiivista, kun on kiitollinen. Jos olet joutunut vaikeaan tilanteeseen, etsi siitä jokin puoli josta voit olla kiitollinen. Kun olet löytänyt yhden asian, ryhdy etsimään toista ja sitten kolmatta. Jokainen yksittäinen asia, josta tunnet kiitollisuutta, muuttaa tilannetta. Kiitollisuus on silta negatiivisista tuntemuksista rakkauden voiman hyötykäyttöön.
Kun päivän aikana sattuu jotain mukavaa, tunne kiitollisuutta. Vaikka asia olisi miten vähäpätöinen, sano kiitos. Kun saat hyvän pysäköintipaikan, kun kuulet radiosta suosikkikappaleesi, kun liikennnevalot vaihtuvat vihreiksi tai kun löydät bussista tai junasta vapaan istumapaikan, sano kiitos. Ne ovat kaikki elämän sinulle lahjoittamaa hyvää.
Kiitä aistejasi: silmiäsi, jotka näkevät, korviasi, jotka kuulevat, suutasi joka maistaa, nenääsi joka haistaa ja ihoasi joka tuntee. Kiitä jalkojasi joiden varassa kävelet, käsiäsi joilla teet miltei mitä vain, ääntäsi jonka avulla pystyt ilmaisemaan itseäsi ja kommunikoimaan muiden kanssa. Kiitä uskomatonta immuunijärjestelmääsi, joka pitää sinut terveenä tai parantaa sinut, ja kaikkia elimiäsi jotka ylläpitävät kehosi toimintoja mahdollistaen elämäsi. Kiitä hämmästyttävää inhimillistä järkeäsi, jota yksikään tietokone ei kykene päihittämään. kehosi kokonaisuudessaan on planeettamme suurenmoisin laboratorio, eikä mikään vastaa edes likimain sen suorituskykyä. Sinä olet ihme."

-ote kirjasta "Voima"

Keksit varmasti hurjan määrän asioita, joista voit päivittäin olla kiitollinen. Niin kuin olen tainnut aiemminkin jo kertoa, aloitan aina päiväni kiitoksella, kun aamulla nousen sängystäni ja jalat koskettavat lattiaa. Siitä on tullut minulle kaunis tapa, jota ensi alkuun piti muutamana aamuna oikein harjoitella, mutta nyt se kiitos sana tulee vaistomaisesti mieleeni, kun nousen. Ihana, uusi päivä on edessä. Kyllä siitä kannattaa ääneen kiitos sanoa.  
'
 Olen siitäkin kiitollinen, että joka päivä opin jotain jossakin elämän saralla. Hauskaa tavallaan seurata omaa kehittymistään ja oppimistaan, sillä onnesta tulee tavallaan tuplaonni, kun ymmärtää jotain uutta saaneensa aivokapasiteettia lisäämään. Mielenkiintoista ja virikkeellistä toimintaa pitää tasaisin väliajoin olla ja antaa itselleen uusia haasteita ja sitä oppimisriemua, joka väkisin kuplii sisältäpäin sädehtien ulos.   Se huomataan

Ihanaista viikkoa

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Uskalla uskaltaa


"Kun olit aikonut aloittaa
jotakin uutta ja ihanaa,
kuulit ehkä kun korvissa soi:
ääniä tuolta ja täältä:

"Et sinä osaa! Et sinä voi!
Et edes uskalla uskaltaa!"

Vaan älä usko! Tietäsi kulje.
Kaikilta luuloilta korvasi sulje.
Elleivät voimasi perille yllä
matkallakin on mukavaa kyllä.

Iloisena saatat sanoa nyt:
"Olenhan ainakin yrittänyt!"

- Kaisa Kantola

Miten helpolla sitä itse antaakaan joskus periksi, vaikka pystyisi vaikka ja mihin.
On vain uskottava itseensä ja tehtävä töitä tavoitteittensa eteen.
Oma suhtautumisemme elämässä vastaan tulleisiin olosuhteisiin ja
vaikeuksiin määrittelee sen, miten pystymme ylittämään ongelmapaikat.
Positiivinen asenne ja mielenlaatu ovat jo iso askel eteenpäin.
Harjoitusta, harjoitusta ja roimasti periksi antamattomuutta.


Tänttärää, tässä minun kaksi uutta jouluisen oloista tyynyäni. Kaupassa en oikein osannut päättää mitkä niistä kauniista tyynyistä oikein haluaisin, mutta Prinsessan avustukselle päädyin näihin ja tykkään kyllä kovasti, nyt kun ovat kotisohvalla. 

Uskallusten elämää!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Mieltä ja joulumieltä



"suosittelin kaverille
tervettä itsekuria terveen
itsekunnioituksen saavuttamiseksi minä
joka itse ensimmäisenä epäilen
ihmisiä jotka kertovat
miten pitäisi elää"
-Tero Vaara

Miten se elämä aina opettaakin sopivassa kohtaa uusia tai jo aikaisemminkin kohdattuja totuuksia. Kertaus on opintojen äiti, pitää tasan tarkkaan paikkansa. Hurjan helppoa on myös antaa kanssakulkijoille niitä ohjeita, mutta niiden samojen ohjeiden noudattaminen voikin olla itsellä aika hakusessa. Elämää jo jonkin verran nähneenä, olen monesti päätynyt siihen, että kukin taaplaa tyylillään. 

Yläkuvassa on tänään kuvaamiani valopilkkuja lenkkipolun varrelta. Mustikan varvut ovat muuttuneet vaalean vihreiksi valon tuojiksi.

Nyt on sitten sellainen tilanne, että minulla on vähän niin kuin joulumieli vallannut jo olotilaa 


 Ihanainen joulutytteli tupsahti eteeni kauppakierroksella  ja en voinut olla lunastamatta häntä kotiini. Hän on jotenkin niin soma ja hykerryttävän pehmoisen oloinen ja sai tänään nimekseen Julia. Hän seisoo tukevasti jaloillaan, joten paikkaa voin siirrellä moneen kertaan vielä ennen varsinaista aattoa, jotta koko koti tulee hänelläkin nähdyksi. 


 Pari tämän vuoden joululehteäkin olen hankkinut luettavaksi ja entisiäkin on muutama, joten mielessä on jo monenmoista ideaa kodin joulukuntoon saattamiseksi. Viime vuonna laitoin kuusen jo pikkujouluksi, luultavaksi tänäkin vuonna, kun ystäviä tulee silloin pikkujoulun viettoon. Valkoinen väriteema on nyt hyvin vahvana tällä hetkellä mielessäni kukkien ja muun sisustuksen suhteen, mutta jouluun on vielä tovi aikaa, joten ehdin vielä kypsytellä asiaa. 
 

Ensimmäiset pikkujoulujuhlat vietin jo erään ystäväni kanssa tänä viikonloppuna. Tarjosin tervetulojuomana mansikka margaritat. Tein kyseistä juomaa ensimmäistä kertaa ja onneksi onnistui ja maistui. Muu menuu näytti tältä:

Samettinen juustokeitto kylmäsavuhärällä ja siemenillä kera itse leivotun saaristolaisleivän.

Ylikypsää kinkkua viipaleina, paahdetut lanttukuutiot, aprikoosichutney

Mansikkatontut, kaneli-omena siideriä 

Tuosta aprikoosichytneystä kerroinkin edellisessä postauksessani. Ohjeen mukaan olisi kuulunut laittaa puolikas chilipalko, mutta arvelin sen olevan liian vahvaa makuuni. Laitoin hieman siis chiliä jauheena ja ihan tarpeeksi vahvaa tuli sitäkin käyttämällä. Kyseinen chytney sopi oikein hyvin kinkun kanssa, joten tästä taisi tulla pysyvä lisä ruokamaailmaani. Taidan tehdä  myös yhden annoksen eräälle ruokanautiskelija ystävälleni joululahjaksi.

Mansikkatonttujen maku oli hurjan hyvä, kun onnistuin ostamaan makoisia tuoreita mansikoita. Lisänä oli vaniljan makuista tuorejuustoa maitorahkalla ja sokerilla maustettuna, niin näitäkin söi ihan himouttaan, vaikka vatsa jo ilmoitti, että täynnä olen. 

Onnistunut ilta hyvän ystävän ja ruuan kera oli kerrassaan nautittiva. 

Oikein hassunhauskia hetkiä elämääsi piristämään, sillä iloa elämässä tarvitaan ja paljon! Sekä ystäviä

:lla leenuliini

lauantai 1. marraskuuta 2014

Muistamisen hetkiä


 "Kaikella on oma täydellisyytensä, olipa kysymys asteikon ylä- tai alapäästä, eikä yhden täydellisyys ole toisen täydellisyyttä."
-John Henry Newman

Pyhäinpäivä, muistamisen hetkiä menneitä sukupolvia kohtaan ajatuksissa ja polttamalla kynttilöitä hautausmailla ja kotona. Sytytin juuri parvekkeelle kynttilöitä palaamaan sateen ropistessa laseihin.



 Pari iltaa sitten selaillessani joululehtiä, bongasin saaristolaisleivän ohjeen ja muutaman muunkin reseptin kokeiltavaksi. Aloitin leipätaikinasta, johon menikin aikaa eli tulin huomaamaan, että tämä ei ole mikään nopeatekoinen leipä. Taikina nousi kunnolla ja oli tarpeen ottaa vielä yksi vuoka lisää. Leipävuokia pitää ostaa siis ainakin yksi lisää, vaikkei tuo sydänleipäkään hassumman näköinen olekkaan.


 Persikkachutneyn ainesosathan ne tässä odottelee kattilaan pääsyä. Mielenkiinnolla odotan mikä on lopputulos ja etenkin maku.


Kylmäsavulohileipiä kauraleivästä kera avokadon. Oli muuten yllättävän hyvä yhdistelmä tuo kylmäsavulohi ja avokado. Avokado häivytti mukavasti kalan suolaisuutta.

Herkutteluhetkiä luvassa enemmänkin!